Epäonnistumisen hetkellä

Elämään mahtuu ylä,- ja alamäkiä. Joskus tuntuu, että ylös kiipeäminen tuntuu haasteelliselle ja vaikka teet kaikkesi, tiput sieltä kuitenkin alas.


Mitä tehdä, kun tuntuu, että kiitollisuus, affirmaatiot, jooga, meditaatio ja hiljentyminen eivät auta ja tunnet vain surua, yksinäisyyttä, epäonnistumisen ja lannistumisen tunnetta?


Mitä enemmän on jotain asiaa yrittänyt ja työskennellyt haaveen, toiveen tai uran suhteen ja se ei toteudukaan, voi epäonnistuminen ja pettymisen tunne olla todella voimakas.


Itse olen todella voimakas tunneihminen ja mitä enemmän olen jotain asiaa odottanut ja tehnyt töitä onnistumisen eteen, joka ei sitten toteudukaan kuten haluan, on pettymys suuri.


Itse olen siellä pohjalla ja suren. En edes yritä teeskennellä iloista, kun se ei onnistu. Käsittelen asiaa, ulkoilen ja yritän löytää merkitystä vastoinkäymiselle. Ehkä tämä ovi piti sulkeutua, jotta joku aivan uusi ovi voikin avautua. Ehkä tämä ei ollutkaan se oikea tie. Vaikka minun työni valui hukkaan, voi olla siltikin, että jotain arvokasta jäi käteen. Tai sitten ei.


Kaikkeen ei löydy selitystä tai ymmärrystä. Mutta olen päättänyt silti jatkaa eteenpäin. Aiemmin, kun joku ovi on sulkeutunut, olen jättänyt kaiken ja muuttanut suuntaa. Olen aloittanut miljoona kertaa alusta, toisessa työpaikassa, uusien ihmisten parissa todetakseni, että kohtaan samat asiat vain eri muodossa. Nyt olen päättänyt pysyä paikallaan.


Kun epäonnistuminen kohtaa, menen sen tunteen läpi. Käsittelen sen ja hyväksyn asian. En silti enää pakene minnekään. Pysyn paikallani.


Sitten, pahimman vaiheen mentyä ohi, keskityn hengitykseen, hiljentymiseen ja luovun omasta oikeudestani. Tapahtukoon Sinun tahtosi, kuten Raamattu sanoo. Aina ei omat suunnitelmat toteudu kuten itse haluaa. Ehkä se sitten on opetus.


Olen aina uskonut asioihin ja paljon. Olen positiivinen ihminen ja olen uskonut, että kun tekee kaikkensa ja antaa parasta, niin voi niittää sitä, mitä kylvää. Aina silti ei mene näin. Joskus elämä on epäreilua. Siltikään en anna katkeruuden tai kaunan voittaa mieltäni.


Niinpä, epäonnistumisen hetkellä hyväksyn tappioni ja menetyksen. Suren, käsittelen asian ja sitten jatkan eteenpäin. Pidän kiinni uskostani ja luottamuksestani, vaikka miten sataisi rakeita niskaan. En anna periksi. Nousen uudelleen ja jatkan.





60 katselukertaa0 kommenttia